— Äiti kulta!
Ja hänen oma äänensä hämmästytti häntä, tuntui hänestä muuttuneelta.
Paronitar tarttui hänen käsiinsä:
— Tyttäreni! Rakas Jeanneni! Tunnetko minut?
— Kyllä, äiti kulta, mutta et saa itkeä! Meillä on paljon puhuttavaa.
Onko Julien kertonut sinulle, miksi karkasin ulos lumikinoksiin?
— Kyllä, sirkkuseni; sinussa on kova, vaarallinen kuumetauti.
— Ei äiti, ei. Kuumeen sain perästäpäin. Mutta eikös hän ole sinulle sanonut, mistä sen kuumeen sain ja miksi karkasin ulos?
— Ei, kultaseni
— Se oli siksi, että tapasin Rosalien hänen vuoteessaan makaamasta.
Paronitar luuli hänen vielä hourailevan ja silitteli häntä sanoen: