Vihan valtaamana tarttui paroni hänen käsiinsä, tempasi ne rutosti hänen silmiltään ja heitti tytön polvilleen lattialle vuoteen viereen:
— Puhu nyt sitten…! Vastaa!
Rosalie jäi paikalleen lattialle samaan asemaan kuin missä Magdaleena mainitaan olleen. Hänen myssynsä oli luisunut syrjään, hänen esiliinansa riippui lattialla, ja hän peitti jälleen kasvonsa saatuaan kätensä vapaiksi.
Silloin alkoi kirkkoherra puhua:
— No, tyttöseni, kuulehan mitä sinulle sanotaan ja vastaa! Emme tahdo sinulle mitään pahaa, mutta meidän on saatava tietää, mitä on tapahtunut.
Kumartuen vuoteensa laidalle katseli Jeanne häntä ja sanoi:
— Onhan totta, että olit Julienin vuoteessa, kun minä yllätin teidät.
Käsiensä lomitse päästi Rosalie valituksen:
— On, rouva.
Silloin purskahti paronitar yht'äkkiä itkuun hengästyen niin, että hänen kurkkunsa korisi, ja hänen kouristuksen tapaiset nyyhkytyksensä säestivät Rosalien nyyhkytyksiä.