— Mistä nyt on puhe?
Silloin kääntyi Julien häneen päin ja otti hänet todistajaksi, aivan kuin hän olisi ollut liikekumppani, jonka odottamaa voitto-osuutta myöskin oli kähvelletty. Hän kertoi tuota pikaa salajuonesta Rosalien naittamiseksi ja Barville'n, ainakin kahdenkymmenen tuhannen frangin arvoisen alustilan lahjoittamisesta tytölle. Ja hän jatkoi:
— Vanhempasi ovat hulluja, ihan pähkähulluja! Kaksikymmentä tuhatta frangia! Kaksikymmentä tuhatta frangia? He ovat kokonaan menettäneet järkensä! Kaksikymmentä tuhatta frangia äpärälle!
Jeanne kuunteli kiihtymättä, vihastumatta ja ihmetteli itsekin, että oli niin levollinen. Mutta hän oli nyt välinpitämätön kaikesta, mikä ei koskenut hänen omaa lastaan.
Paroni hengästyi eikä tietänyt, mitä vastata. Vihdoin hänen mielenmalttinsa loppui ja polkien jalkaansa hän huusi:
— Ajatelkaa, mitä sanotte! Tuo on jo mieltä kuohuttavaa. Kenen on syy, että on täytynyt antaa tytölle myötäjäisiä? Kuka on hänen lapsensa isä? Te kai olisitte nyt tahtonut jättää hänet ilman muuta!
Julien, joka hämmästyi paronin kiivaudesta, katsoa tuijotti häneen ja jatkoi nyt sävyisämmällä äänellä:
— Viisitoista tuhatta frangia olisi hyvin riittänyt. Heillä on kaikilla lapsia, ennenkuin naimisiin menevät. Yhdentekevää siis, kuka lapsen isä on. Sen sijaan nyt annatte pois yhden moisioistanne, jonka arvo on kaksikymmentä tuhatta frangia, lukuunottamatta vielä meille tuottamaanne vahinkoa, sillä tuo lahjoitus kertoo koko maailmalle, mitä on tapahtunut. Teidän olisi ainakin pitänyt ajatella meidän nimeämme ja meidän asemaamme.
Ja hän puhui ankaralla äänellä kuin oikeudestaan ja sanojensa johdonmukaisuudesta varma mies ainakin. Paroni, joka joutui hämilleen tästä odottamattomasta todistelusta, istui suu auki hänen edessään. Ja tuntien etevämmyytensä lausui Julien silloin johtopäätöksensä:
— Kaikeksi onneksi ei mitään vielä ole tehty. Minä tunnen miehen, joka tuon tytön aikoo naida. Hän on kunnon poika ja hänen kanssaan voidaan asia kyllä järjestää. Sen otan minä toimekseni nyt.