— Avatkaa herra de Fourville'n silmät! Hänen on tehtävä loppu tuosta rakkaussuhteesta.
Jeannen valtasi tuon ajatuksensa johdosta kauhu, ja hän sanoi:
— Mutta silloin hän tappaa heidät, herra kirkkoherra. Ja minähän olisin ilmiantaja. Oi, ei, sitä en tee koskaan.
Vihasta raivostuneena nosti pappi silloin kätensä kuin kirotakseen hänet:
— Jääkää sitten häpeäänne ja rikokseenne, sillä te olette vieläkin rikoksellisempi kuin he! Minulla ei ole enää mitään täällä tekemistä.
Ja hän poistui niin hurjistuneena, että koko hänen ruumiinsa vapisi.
Aivan päästä pyörällä seurasi Jeanne hänen jäljessään, ollen valmis suostumaan ja alkaen jo taipua. Mutta harmista väristen astui pappi nopein askelin tiehensä ja puristeli vihaisena suurta sinistä sateensuojaansa, joka oli melkein yhtä pitkä kuin hän itse.
Aidan luona näki hän Julienin johtamassa puiden oksimista. Silloin kääntyi hän vasemmalle kulkeakseen Couillard'in pihan läpi ja toisti vielä itsekseen: "Antakaa minun olla, rouva, minulla ei ole enää mitään täällä tekemistä."
Keskellä pihaa, aivan hänen tiellään, seisoi joukko talon ja naapurien lapsia, ryhmittyneinä Mirza-nimisen koiran kopin eteen ja katsellen jotakin uteliaina, tarkkaavina ja äänettöminä. Keskellä heitä, kädet selän takana, seisoi myöskin paroni uteliaasti katsellen ja näyttäen aivan kuin koulunopettajalta. Mutta huomattuaan kaukaa papin tulevan, lähti hän tiehensä, ettei tarvitsisi tavata, tervehtiä ja puhutella pappia.
Seuraten papin jäljessä, Jeanne sanoi silloin rukoillen: