Muuan nainen lausui:
— Mitä niillä lie siinä kopissa ollut tekemistä!
Silloin arveli vanha käypäläinen, että nähtävästi olivat he etsineet sieltä suojaa myrskyltä ja sateelta ja että kova tuulispää oli varmaankin huojuttanut kojua ja syössyt sen kalliolta alas. Ja vielä selitti hän, että oli itse aikonut sinne piiloutua, mutta näki hevoset sidottuina aisoihin ja siitä ymmärsi siellä jo olevan toisia. Ja tyytyväisenä lisäsi hän:
— Muuten oisin minä sinne mennyt.
Muuan ääni sanoi:
— Se oisi ehkä ollut parempi.
Mies parka vihastui siitä ja kysyi:
— Miks' oisi se ollut parempi? Siksikö, että minä olen köyhä ja he ovat rikkaita? Katsokaa heitä nyt tuossa!…
Ja sateesta märkänä, väristen, risaisena, likaisena, parta pörröisenä ja pitkät hiukset roikkumassa repaleisesta hatusta osoitti hän molempia ruumiita väärän sauvansa kärjellä sanoen:
— Kaikki olemme yhdenarvoisia lopulta.