— Ei, herra kirkkoherra, minä tiedän, mitä tarkoitan. Kun sanon
Ganache, niin se on Ganache.
Noustiin sitten pöydästä ja siirryttiin saliin. Sitten mentiin ilakoivan rahvaan kanssa vähän seurustelemaan. Ja sitten lähtivät vieraat pois.
Paroni ja paronitar kiistelivät jostakin keskenään hiljaisella äänellä. Rouva Adélaïde, joka oli tavallista hengästyneempi, näytti vastustavan miehensä pyyntöä ja sanoi vihdoin milt'ei kovaan:
— Ei, kultaseni, minä en voi, minä en osaa.
Silloin poistui hänen miehensä nopeasti, meni Jeannen luo ja sanoi hänelle:
— Tahdotko tulla hiukan kävelemään kanssani, lapsikulta?
Jeanne joutui kokonaan hämille ja vastasi:
— Niinkuin haluat, isä.
Ja he menivät ulos.
Kun he olivat tulleet meren puoleiselle portaikolle, puhalsi heitä vastaan kirpeä tuuli, semmoinen kylmä kesätuuli, joka jo tietää syksyn olevan tulossa. Taivaalla kiiti pilviä vuoroin peittäen, vuoroin päästäen näkyviin tähdet.