Jeanne pani kukkaron taskuunsa ja hevoset lähtivät liikkeelle.
Iltapuoleen kysyi Julien häneltä:
— Kuinka paljon on rahaa äitisi antamassa kukkarossa?
Jeanne ei sitä muistanutkaan enää ja tyhjensi nyt rahat syliinsä.
Kokonainen virta kultarahoja valui ulos, kaikkiaan kaksituhatta frangia. Ilosta löi hän kämmenensä yhteen ja, keräten jälleen rahansa, huudahti:
— Nyt voin tuhlata vaikka mihin.
Kahdeksan vuorokautta matkustettuaan hirveässä kuumuudessa he saapuivat
Marseille'hin.
Ja seuraavana päivänä vei heitä Rois-Louis, määräkulkuinen posti- ja matkustajalaiva, joka kulki Ajaccion kautta Napoliin, Korsikaa kohti. Korsika! Tiheiköt, rosvot, vuoret, Napoleonin syntymämaa! Jeannesta tuntui, että hän valveilla ollen joutui unelmien maille.
Vierekkäin laivan kannella seisoen näkivät he Provence'n rantakallioiden kiitävän ohi. Meri levisi liikkumattomana, mahtavasti siintäen ja kuin hyytyneenä hehkuvassa päivänvalossa, äärettömän taivaanlaen alla, joka tuntui aivan ylenmäärin siniseltä.
Jeanne sanoi: