Hän näki ukko Simonin kohta juoksevan ulos talosta. Viiden minuutin kuluttua palasi hän mukanaan paikkakunnan kätilö, leskirouva Dentu.
Sitten kuului portailta liikettä aivan kuin sairasta olisi kannettu, ja sitten tuli Julien ilmoittamaan vaimolleen, että tämä saattoi palata huoneeseensa.
Jeanne vapisi aivan kuin hän olisi nähnyt jonkun kamalan näyn. Hän kävi jälleen istumaan uunin eteen ja ajatteli: "Kuinka hän jaksanee?"
Levottomana ja hermostuneena käveli Julien huoneita pitkin edestakaisin ja oli aivan suunniltaan vihasta. Ensin ei hän puhunut mitään, mutta muutamien hetkien kuluttua hän pysähtyi ja kysyi:
— Mitä sinä aiot tuolle tytölle tehdä?
Jeanne ei ymmärtänyt ja katsahti mieheensä.
— Kuinka? Mitä sinä tarkoitat? Minä en ymmärrä.
Ja aivan kuin kiukustuen huudahti silloin hänen miehensä:
— Emmehän toki voi pitää äpärää talossamme.
Jeanne oli aivan ällistynyt. Pitkän äänettömyyden jälkeen sanoi hän sitten: