— Emmeköhän, ystäväni, voisi antaa sitä elätettäväksi?
Mutta Julien ei antanut hänen jatkaa.
— Ja kuka sen maksaa? Sinä varmaankin?
Jeanne mietti vielä kauan, etsien jonkinlaista ratkaisua.
Vihdoin hän sanoi:
— Isä tietenkin pitää siitä huolen, lapsen isä. Ja jos hän nai
Rosalien, niin on kaikki hyvin.
Julien menetti silloin kokonaan malttinsa ja sanoi raivostuneena:
— Isä!… Isä!… Tunnetko sinä sen … isän… — Tietysti, et. No niin, mitäs silloin?…
Liikutettuna Jeanne innostui:
— Hän ei varmaankaan jätä tyttöä. Silloin olisi hän kunnoton. Otamme selkoa hänen nimestään ja etsimme hänet käsiimme. Hänen kyllä täytyy selvittää asia.