Julien oli tyyntynyt ja ryhtyi jälleen kävelemään:
— Kultaseni, ei tyttö sitä sano, sen miehen nimeä. Ei hän sitä ilmaise sinulle eikä minulle, — ehkäpä hän ei siitä miehestä välitäkään. Missään tapauksessa emme voi talossamme pitää naimatonta naista äpäränsä kanssa, sen kai ymmärrät?
Mutta Jeanne intti vastaan:
— Se mies on sitten kurja raukka. Meidän on kuitenkin saatava tietää, kuka hän on, ja silloin joutuu hän meidän kanssamme tekemisiin.
Julien tuli tästä ihan punaiseksi ja kiihtyi kovasti.
— Entä … siihen saakka?
Jeanne ei tietänyt, miten hän ratkaisisi asian, ja kysyi:
— Mitä sinun mielestäsi on tehtävä?
Hänen miehensä lausui heti mielipiteensä:
— Minun mielestäni on asia hyvin yksinkertainen: pistän hänelle vähän rahaa kouraan ja lähetän hänet hiiteen kakaransa kanssa.