— Aatteleppas, että toisin ei voi asia ollakaan. Kun aviomies on ollut kiltti kuusi kuukautta tai vuoden, tai kaksi vuotta, niin hän muuttuu pakostakin raa'aksi, niin juuri, oikeaksi raakalaiseksi… Hän ei arastele enään mitään, hän osoittautuu sellaiseksi, mikä hän on, hän nostaa melun laskuista, kaikista laskuista. On mahdotonta rakastaa jotakin, jonka kanssa elää aina yhdessä.
— Niin, se on totta, se.
— Eikös olekin?… Mutta missäs minä taas olinkaan? Minä en sitä ollenkaan enää muista.
— Sinä sanoit, että kaikki aviomiehet ovat raakoja.
— Niin juuri, raakoja he ovat…kaikki.
— Se on totta, se.
— Ja entäs muuta?…
— Mitä niin muuta?
— Mitäs muuta minä sitten sanoin?
— Jaa, minä vaan en sitä tiedä, koska kerta sinä et sitä sanonut!