— No niin! Minun täytyi jäädä tainnoksiin melkein koko tunniksi. Hän ei keksinyt lääkettä. Mutta minä olin kärsivällinen enkä avannut silmiäni ennen kuin hänen lankeemuksensa jälkeen.
— Oh! Andrée!… Ja mitäs sinä hänelle sanoit?
— Minä, en mitään! Tiesinkö minä sitten mitään ollessani tainnoksissa? Minä kiitin häntä ja pyysin nostamaan itseni rattaille. Sitten hän ajoi takaisin linnaan, mutta oli vähällä kaataa ajoneuvot ristikkoportin käänteessä!
— Oh! Andrée! Siinä kaikki?
— Siinä kaikki.
— Sinä et ole mennyt tainnoksiin muuta kuin yhden kerran?
— En muuta kuin kerran, totta totisesti! Minä en tahtonut tehdä itselleni rakastajaa tästä moukasta.
— Piditkö häntä palveluksessasi kauan sen jälkeen?
— Kyllä. Hän on meillä vieläkin. Miksi minä olisin erottanut hänet?
Minulla ei ole syytä moittia häntä.
— Oh! Andrée! Ja hän rakastaa sinua edelleenkin?