— Niinkös luulette?
— Kyllä… kamarineitsyeeksi.
Minä riemuitsin. Minä tunsin, että hän tarttui jo syöttiin.
Vielä samana iltana Rose sanoi minulle: "Minä voin nyt luvata rouvalle, että siihen ei mene kahta viikkoa pitempää aikaa. Herra on hyvin helposti houkuteltavissa!"
— Ah! te olette jo koettanut?
— En, rouvani; mutta sen näkee jo ensi silmäniskulta. Hänellä oli jo halu syleillä minua mennessään sivuitseni.
— Hän ei sanonut teille mitään?
— Ei, rouvani, hän kysyi vaan nimeäni… saadakseen kuulla ääneni soinnun.
— Mainiota, Roseni. Toimikaa vain niin nopeasti kuin voitte.
— Rouvalla ei ole mitään syytä pelätä. Minä en viivyttele muuta kuin sen verran, ett'en anna huonoa käsitystä itsestäni.