— Ah! hyvityksen ollessa puheessa… on eräs seikka, joka saa minut hyvin hämilleni… totisesti hämilleni… Hän jätti minulle… kaksi kultarahaa… kamiinalle.
— Kaksi kultarahaa?
— Niin juuri
— Eikö enempää?
— Ei.
— Se on vähäsen. Se olisi koskenut kipeästi minun kunniaani, minun.
Entäs sitten?
— Entäs sitten! Mitä minun on tehtävä näillä rahoilla?
Pikku markiisitar epäröi hetken, mutta vastasi sitten vakavalla äänellä:
— Rakkaani… Sinun täytyy teettää… sinun täytyy teettää niillä pieni lahja miehellesi… se on vain oikeudenmukaista.