— Mitenkä? Mitäs sinä sanot? Mitäs sinä ajattelet? Antaa pidättää hänet? Millä tekosyyllä?
— Oh! se on hyvin yksinkertaista. Sinä menet poliisikomisariuksen luo ja sanot hänelle, että eräs herra on seurannut sinua kolme kuukautta, että hän on ollut kylliksi julkea tullakseen sinun luoksesi eilen, että hän on uhannut tulla luoksesi uudelle vierailulle huomenna ja että sinä pyydät lain myöntämää turvaa. Sinulle annetaan kaksi poliisia, jotka pidättävät hänet.
— Mutta, rakkaani, jos hän kertoo…
— Mutta häntä ei uskota, hölmöseni, sen jälkeen kun sinä olet hyvin järjestänyt asiasi poliisikomisariuksen luona. Mutta sinua uskotaan, sinua, joka olet moitteettoman seurapiirin naisia.
— Oh! sitä minä en tule koskaan uskaltamaan.
— Sinun täytyy uskaltaa, rakkaani, taikka muuten sinä olet hukassa.
— Ajattelehan toki, että hän… että hän tulee herjaamaan minua… — kun hänet tullaan pidättämään.
— Kas niin, sinulla tulee olemaan todistajia ja sinä tulet tuomituttamaan hänet.
— Tuomituttamaan mihin?
— Hyvitykseen. Tällaisessa tapauksessa täytyy olla säälimätön!