Muutamia päiviä myöhemmin minä en ajatellut ollenkaan tätä humalaisen naisen tunnustusta, kun sattumalta jouduin samoille illallisille rouva de X:n kanssa… jota minun rakastajattareni oli kehoittanut minua syleilemään. Kun asuin samassa kaupungin korttelissa kuin hänkin, niin minä pyysin päästä häntä saattamaan, sillä hän oli tänä iltana yksin. Hän suostui.
Kun jouduimme kahden kesken ajoneuvoihin, niin, minä sanoin itselleni: "No nyt sitä sitten täytyy yrittää", mutta minä en uskaltanut. Minä en tietänyt, miten aloittaa, miten hyökätä.
Sitten minä sain äkkiä pelkurimaisten toivotonta rohkeutta ja sanoin hänelle:
— Miten viehättävä te olitte tänä iltana!
Hän vastasi nauraen:
— Tämä ilta oli siis poikkeus, koska kerran huomasitte sen ensi kertaa?
Mykistyin jo tästä. Lemmensodassa ei minulla totta tosiaankaan ole menestystä. Kuitenkin minä pienen miettimisen jälkeen sain sanotuksi:
— Ei niin, mutta minä en ole uskaltanut sitä teille sanoa.
Hän hämmästyi:
— Miksette ole uskaltanut?