Määri oli juuri istuutumaisillaan aamiaispöytään kun hänelle ilmoitettiin, että maalaispoliisi odotti häntä kunnantalolla kahden pidätetyn kanssa.
Hän läksi sinne heti ja huomasi tosiaankin poliisinsa, ukko Hochedurin, seisaallaan vartioimassa vakavin ilmein vanhanpuoleista porvaripariskuntaa.
Mies oli kookas, punanenäinen, harmaahapsinen ukko, ja näytti masentuneelta; sen sijaan vaimo, pienoinen, pyhävaatteisiin pukeutunut, hyvin pyöreä, hyvin lihava, kiiltäväposkinen muija katseli uhittelevasti esivallan palvelijaa, joka oli heidät pidättänyt.
Määri kysyi:
— Hochedur, mistä nyt on kysymys?
Poliisi esitti todistuksensa.
Hän oli lähtenyt aamulla, tavalliseen aikaan, toimittamaan tarkastusta Champiouxin metsänreunasta aina Argenteuilin rajalle asti. Hän. ei ollut huomannut mitään erikoista koko seudulla, paitsi sen, että ilma oli kaunis ja että viljavainio näytti lupaavalta, kun Bredelin poika, joka oli ruokkoamassa viinitarhaansa, huusi hänelle:
— Hoi, ukko Hochedur, menkääpäs katsomaan metsänreunaan, ensimäiseen näreikköön, niin tulette tapaamaan kyyhkysparin, jolla on ikää yhteensä ainakin satakolmekymmentä vuotta.
Hän oli seurannut neuvoa, tunkeutunut tiheikköön ja kuullut siellä sanoja ja hengähdyksiä, jotka saivat hänet aavistamaan, että kysymyksessä oli parhaillaan tapahtuva siveysrikos.
Nelinkontin käyden hän oli lähestynyt rikoksellisia kuten salametsästäjää ja yllättänyt tämän pariskunnan juuri sillä hetkellä, kun se oli vaistojensa vallassa.