Vaunut lähtivät hitaasti ja täristen liikkeelle. Clotilde, joka oli saanut hysteerisen kohtauksen, piti käsiä kasvoillaan ollen vähällä tukehtua nyyhkytyksiin. Duroy ei tietänyt, mitä hänen olisi pitänyt sanoa tai tehdä. Vihdoin, kuullessaan Clotilden itkevän, hän änkytti: "Kuule, pikku Clo! Pikku Clo… anna minun selittää! Se ei ollut minun syyni… Tunsin tämän naisen aikoinani… ennen vanhaan…"
Clotilde paljasti äkkiä kasvonsa, rakastuneen naisen raivon, mielettömän raivon valtaamana, joka antoi hänelle puhekyvyn takaisin, ja läähätti sekavasti, lyhyin, katkonaisin lausein: "Oh… sinä lurjus… sinä konna… sinä kurja roisto!… Onko se mahdollista?… mikä häpeä?… Oh, Jumalani!… mikä häpeä!…"
Hän kiihtyi yhä enemmän, sitä mukaa kuin hänen ajatuksensa selvenivät: "Minun rahoillaniko sinä olet hänelle maksanut, mitä? Ja minä kun olen antanut tuolle miehelle rahaa… tuota kokottia varten… Oh, senkin roisto!"
Hän näytti hetken ajan etsivän jotakin vielä voimakkaampaa sanaa, joka ei heti tullut hänen mieleensä. Sitten hän väänsi suutaan aivan kuin sylkeäkseen ja huusi: "Oh!… sika… sika… Sinä olet maksanut hänelle minun rahoillani… sika… sika!…"
Hän ei keksinyt muita sanoja, vaan hoki yhä: "Sika… sika!…"
Lopuksi hän kumartui ulos vaunuista, nykäisi kuskia hihasta, käski hänen pysähdyttää, avasi oven ja hyppäsi kadulle.
Duroy tahtoi seurata häntä, mutta nainen huusi: "Minä kiellän sinua tulemasta mukaani!" Hän huusi niin kovalla äänellä, että ohikulkijat pysähtyivät piiriin hänen ympärilleen, eikä Duroy uskaltanut liikahtaakaan skandaalin pelosta.
Rouva de Marelle otti esiin rahakukkaronsa ja alkoi vaunujen lyhdyn valossa poimia siitä rahoja. Hän otti kaksi frangia ja viisikymmentä centimea, jotka hän painoi ajurin käteen sanoen vapisevalla äänellä: "Olkaa hyvä… tässä ovat rahanne… Minä maksan… Viekää kotiinsa tuo rähjä… rue Boursault, Batignolles."
Ympärillä seisova ihmisjoukko riemuitsi. Eräs herrasmies sanoi: "Mainiota, tyttöseni!" Ja eräs vaunujen luona seisova sakilainen pisti päänsä sisään vaunujen ikkunasta ja huusi kimakalla äänellä: "Hyvästi, äijä!"
Vaunut lähtivät liikkeelle naurunremakan seuraamana.