6
Seuraavana päivänä Georges Duroy heräsi sangen murheellisena.
Hän pukeutui hitaasti ja istuutui sitten ikkunan ääreen miettimään. Koko hänen ruumistaan kivisti, aivan kuin hän olisi illalla saanut hyvän selkäsaunan.
Pakko hankkia rahaa teki hänet levottomaksi, ja hän lähti Forestier’n luo.
Hänen ystävänsä otti hänet vastaan työhuoneessaan, lämmitellen jalkojaan pesän edessä.
"Oletpa sinä aikaisin liikkeellä."
"Tärkeä asia. Olen joutunut kunniavelkaan."
"Pelissäkö?"
Duroy epäröi, mutta tunnusti sitten: "Pelissä."
"Onko velka suurikin?"