Norbert de Varenne jatkoi: "Ei, te ette vielä ymmärrä mitään, mutta koittaa päivä, jolloin muistatte, mitä nyt olen teille sanonut.
"Se päivä koittaa, ja se koittaa monille jo varhain. Silloin, sinä päivänä, nauru lakkaa, sillä kaikesta, mitä silloin näemme, meitä vastaan tirkistelee kuolema.
"Oh, ettehän te ymmärrä koko sitä sanaa! Kuolema! Teidän ikäisellenne se sana ei merkitse mitään. Minun ikäiselleni se on kauhistus.
"Niin, se selviää ihmiselle yhtäkkiä, ja silloin koko elämä muuttaa muotoaan, vaikka onkin vaikea tietää, kuinka ja miksi. Viidentoista vuoden ajan minusta on tuntunut siltä kuin sisässäni olisi musta nälkäinen peto. Olen vähän kerrassaan, kuukausi kuukaudelta, tunti tunnilta alkanut tuntea kuinka jokin kalvaa perustuksiani, jäytää kuin taloa, joka on luhistumaisillaan. Se on turmellut minut niin, etten tunne itseäni. Minusta ei ole enää mitään jäljellä. Siitä entisestä loistavasta, vahvasta, terveestä minästäni, siitä mikä olin kolmenkymmenen vuoden ikäisenä, ei ole enää mitään jäljellä. Olen nähnyt tuon jonkin muuttavan mustan tukkani valkeaksi. Ja kuinka vahingoniloisen hitaasti ja viisaasti suunnitellen se on sen tehnyt! Se on ottanut minulta pois kimmoisen ihoni, entisen ruumiini, jäseneni, hampaani ja jättänyt jäljelle vain toivottoman sielun, jonka senkin se minulta pian riistää.
"Niin, tuo kirottu eläin on nakertanut minut murskaksi, se on hiljaa ja kaameasti sekunti sekunnilta tehnyt tuhotyötään sisässäni. Ja nyt tunnen kuoleman kaikessa, mihin ryhdyn. Joka askeleella se lähestyy minua, joka liike, joka henkäys jouduttaa sen inhottavaa työtä. Hengittäminen, nukkuminen, juominen, syöminen, työnteko, uneksiminen, kaikki mitä teemme, on kuolemaa. Elämä on kuolemaa.
"Tekin vielä joskus sen ymmärrätte. Jos vain neljännestunninkaan ajan sitä ajattelette, niin sen ymmärrätte.
"Mitä te odotatte? Rakkauttako? Muutama suudelma vielä, ja sitten olette voimaton.
"Mitä vielä? Rahaako? Mihin tarkoitukseen? Naisiako varten? Onpa se onnea! Tai saadaksenne syödä paljon? Jotta tulisitte lihavaksi ja huutaisitte öisin luuvalon takia?
"Mitä vielä? Kunniaako? Mitä hyötyä on kunniasta, kun ei voi poimia sen hedelmiä rakkauden muodossa?
"Ja sitten? Aina vain kuolema kaiken loppuna.