"Se ei ole mikään syy. Tämä asunto sopii minulle hyvin. Minä olen täällä ja pysyn täällä." Ja Duroy purskahti nauruun:
"Muuten se on vuokrattukin minun nimiini."
Mutta rouva de Marelle vastusti yhä: "Ei, ei, minä en tahdo…"
"Mutta sano nyt, miksi et tahdo?"
Silloin rouva de Marelle kuiskasi hiljaa hänen korvaansa: "Siksi, että sinä voit tuoda tänne toisia naisia, ja sitä minä en tahdo."
Duroy loukkaantui: "Ei, sitä en tee! Tuhat tulimmaista! Lupaan sen sinulle."
"Älä lupaa, teet sen kuitenkin."
"Minä vannon!"
"Oikeinko todella? Kunniasanallasi? Tämä on meidän kotimme, vain meidän."
Rouva de Marelle syleili häntä rakkauden hellyttämänä: "Siinä tapauksessa suostun mielelläni, rakkaani. Mutta sinä tiedät, että jos petät minut kerran vielä, vain yhden ainoan kerran vielä, niin kaikki on lopussa väliltämme, lopussa, ainaiseksi lopussa!"