Kun Duroy oli lopettanut kertomuksensa, rouva de Marelle sanoi: "Tiedätkö, minä en voi elää ilman sinua. Minun täytyy saada tavata sinua, mutta nyt, kun mieheni on Pariisissa, se ei ole helppoa. Joskus ehkä voisin vapautua tunniksi aamuisin, ennen kuin olet noussut vuoteestasi, ja silloin voisin tulla syleilemään sinua, mutta en voi tulla siihen kauheaan taloon, jossa asut. Mitä meidän olisi tehtävä?"
Duroyn päähän juolahti keino, ja hän kysyi:
"Paljonko maksat tästä huoneistosta?"
"Sata frangia kuussa."
"Hyvä, minä otan nämä huoneet itselleni ja muutan tänne heti. Se huone, jossa nyt asun, ei sovi enää nykyiselle arvolleni."
Rouva de Marelle mietti hetken ja vastasi sitten:
"Ei, minä en tahdo."
Duroy hämmästyi:
"Miksi et tahdo?"
"Siksi, että…"