"Viivyttekö vielä kauankin täällä, ennen kuin palaatte Pariisiin?"
Rouva Forestier vastasi: "Oh, en. Heti kun tämä on ohitse, matkustan kotiin."
Duroy jatkoi:
"Eikö hänellä ole sukulaisia?"
"Ei ketään, ainoastaan joitakuita kaukaisia serkkuja… Hänen isänsä ja äitinsä kuolivat hänen ollessaan aivan nuori."
Heidän katseensa seurasivat perhosta, joka etsi ravintoaan neilikoista liidellen niiden keskellä nopeasti lepattavin siivin. He istuivat kauan hiljaa.
Palvelija tuli ilmoittamaan: "Herra kirkkoherra on lopettanut." Ja he palasivat yhdessä taloon.
Forestier näytti vielä laihemmalta kuin edellisenä päivänä.
Pappi piti hänen kättään: "Näkemiin, poikani, tulen uudelleen huomenaamulla."
Ja hän lähti.