Isä päästi pienen ihailevan vihellyksen ja saattoi vain mutista itsekseen: "Piru vieköön!" Sillä summa teki vaikutuksensa. Sitten hän lisäsi vilpittömästi vakuuttuneena: "On se tosiaankin hieno nainen." Madeleine oli näet hänen makunsa mukainen, ja häntä oli pidetty suurena tuntijana, juuri häntä, ennen vanhaan.
Madeleine ja äiti astelivat rinnakkain puhumatta sanaakaan toisilleen.
Molemmat miehet tavoittivat heidät.
Tultiin kylään, pieneen tien reunalla olevaan kylään, johon kuului kymmenkunta taloa tien molemmilla puolilla, hienoja tiilitaloja ja kalkkisohjosta rakennettuja hökkeleitä, joista edellisissä oli liuskakivi-, jälkimmäisissä olkikatot. Ukko Duroyn majatalo, mökki, johon kuului pohjakerros, ja ullakko, oli aivan kylän alkupäässä vasemmalla. Kuusenoksa, joka oli kiinnitetty oven yläpuolelle, ilmoitti vanhan tavan mukaan, että janoisilla ihmisillä oli oikeus astua sisään.
Kapakkasaliin ruoka oli katettu kahdelle toistensa jatkoksi siirretylle pöydälle, joita peitti kaksi pöytäliinaa. Eräs naapurieukko, joka oli pyydetty avuksi, tervehti syvään niiaten nähdessään niin kauniin, hienon naisen, mutta sitten hän äkkiä tunsi Georgesin ja parkaisi: "Herra Jeesus, oletko se sinä, poika!"
Duroy vastasi iloisesti: "Minäpä tietenkin, muori Brulin!"
Ja hän syleili eukkoa niinkuin hän äsken oli syleillyt isäänsä ja äitiään.
Sitten hän kääntyi vaimonsa puoleen: "Tule huoneeseemme, niin saat riisua hattusi."
Hän avasi oikealla olevan oven. Se johti pieneen kylmään, tiilipermantoiseen huoneeseen, joka oli aivan valkoinen laastittuine seinineen ja pumpuliverhoisine sänkyineen. Vihkivesimaljan yläpuolella riippui krusifiksi. Kaksi taulua, jotka esittivät Paulia ja Virginiaa sinisen palmun alla ja Napoleon ensimmäistä keltaisen hevosen selässä, oli tämän siistin, lohduttoman huoneen ainoina koristuksina.
Niin pian kuin he olivat yksin, Georges suuteli Madeleinea: "Miten voit, Made? Olen iloinen nähdessäni jälleen vanhukset. Pariisissa heitä tuskin tulee ajatelleeksikaan, mutta heidän tapaamisensa on joka tapauksessa hauskaa."
Mutta isäukko koputti rystysillään seinää ja huusi: "Tulkaa, tulkaa ruoka on valmiina."