"Minun täytyy jättää teidät. Herrat eivät saa ottaa haltuunsa istuinpaikkoja."
Rouva Walter vastasi epäröiden:
"Mutta minä haluaisin pidättää teidät täällä joka tapauksessa. Te osaatte sanoa meille miekkailijain nimet. Jos seisotte tuossa penkin päässä, niin ette häiritse ketään."
Rouva katseli häneen suurine lempeine silmineen ja pysyi vaatimuksessaan. "Jääkää nyt meidän luoksemme… herra… herra Bel-Ami. Me tarvitsemme teitä täällä."
Du Roy vastasi:
"Minä tottelen… kernaasti hyvä rouva."
Joka taholta kuului huudahduksia: "Onpa tämä lystikäs paikka, tämä kellari, ja niin viihtyisä!"
Georges tunsi hyvin tämän holvikattoisen salin. Hän muisti sen aamupäivän, jonka hän oli siellä viettänyt aivan yksinään pienen valkoisen kortin seurassa, joka tuijotti häneen toisesta kellarista suunnattoman, pelottavan silmän kaltaisena.
Jacques Rivalin ääni kajahti portailta: "Nyt aloitamme, hyvät naiset!"
Ja kuusi herraa, joilla oli hyvin ruumiinmukaiset puvut, jotta vartalon piirteet paremmin näkyisivät, astui lavalle ja istuutui arvostelulautakunnalle varatuille tuoleille.