Mutta muutamien minuuttien aikana oli yläkerrasta kuuluva merkillinen meteli alkanut herättää katsojissa levottomuutta. Kuului kovaa jalkaintöminää, jota säesti kova naurunremakka. Ne kaksisataa vierasta, jotka eivät olleet mahtuneet kellariin, nähtävästi huvittelivat omalla tavallaan. Pienillä kiertoportailla seisoi ankarassa ahdingossa viitisenkymmentä herraa. Kuumuus kellarissa oli tukahduttava. Huudeltiin: "Ilmaa! Juotavaa!" Sama leikinlaskija kirkui kimakalla äänellä, joka tunkeutui matalaäänisen puheensorinan lävitse: "Vettä! Mehua! Olutta!" Rival ilmestyi lavalle kasvot punaisina ja edelleenkin miekkailupuvussa sekä huusi: "Minä järjestän tänne virvokkeita!" Ja hän syöksyi portaita kohden. Mutta kaikki yhteys yläkertaan oli katkaistu. Yhtä helposti olisi voinut tehdä reiän kattoon kuin tunkeutua sen ihmismuurin lävitse, joka oli puristautunut portaisiin.
Rival huusi: "Virvoitusjuomia naisille!"
Viisikymmentä ääntä toisti: "Virvoitusjuomia!" Vihdoin ilmestyi näkyviin tarjotin. Mutta sillä oli vain tyhjiä laseja, sillä juomat olivat matkalla menneet parempiin suihin.
Joku ääni hoilasi: "Me tukehdumme täällä alhaalla! Lakatkaa tungeskelemasta siellä ja menkää tiehenne!"
Toinen ääni huusi: "Rahankeräys!" Ja koko yleisö toisti läähättäen, mutta silti iloisena: "Rahankeräys… rahankeräys… rahankeräys…"
Kuusi naista lähti kulkemaan pitkin penkkirivejä, ja rahat alkoivat kilahdella laatikkoihin.
Du Roy mainitsi rouva Walterille tunnettujen henkilöiden nimiä: maailmanmiesten, journalistien, suurten, vanhojen sanomalehtien toimittajain, jotka kokemukseensa nojautuen suhtautuivat vähän epäillen ja halveksuvasti La Vie Françaiseen. He olivat jo nähneet monien näistä poliittis-taloudellisista sekayrityksistä, näistä kevyiden suhteiden hedelmistä, kuolevan tai murskautuvan ministeristöjen vaihtuessa. Joukossa oli myös maalareita ja kuvanveistäjiä, jotka yleensä ovat urheilun harrastajia, eräs runoilija, joka kuului Akatemiaan, kaksi musiikkimiestä ja useita aatelisia ulkomaalaisia, joiden nimien jälkeen Du Roy lisäsi tavun Rast (Rastaquoère) [epäilyttävä ulkomaalainen nousukas. — Suom.], jota, kuten hän sanoi, voitaisiin heidän nimikorteissaan käyttää korvaamaan englantilaisten lyhennystä Esq.
Joku huusi hänelle: "Päivää, rakas ystävä!" Se oli kreivi de Vaudrec.
Pyytäen naisilta anteeksi Du Roy meni puristamaan kreivin kättä.
Tullessaan takaisin hän selitti: "Tuo Vaudrec on ihastuttava ihminen.
Hänessä huomaa heti rodun."
Rouva Walter ei vastannut. Hän oli vähän väsynyt, ja Du Roy huomasi, että hänen rintansa nousi ja laski vaivalloisesti hänen hengittäessään. Silloin tällöin nuori mies kohtasi "rouva johtajan" katseen, hämmentyneen, epäröivän katseen, joka suuntautui häneen ja sitten pakeni. Ja Du Roy ajatteli: "Kas vain… kas vain! — Olenko nyt saanut hänetkin pauloihini?"