Rahankerääjättäret kulkivat ohitse. Heidän laatikkonsa olivat täynnä kultaa ja hopeaa. Ja lavalle ripusteltiin uusi ilmoitustaulu, jossa oli tiedonanto: "Ylimääräinen numero!" Arvostelulautakunnan jäsenet asettuivat paikoilleen. Odotettiin.

Kaksi naista astui esiin floretti kädessä. He olivat pukeutuneet miekkailupukuihin, tummiin trikoihin ja lyhyihin hameisiin, jotka ulottuivat tuskin polviin asti, sekä rintasuojuksiin, jotka olivat niin korkeat, että heidän täytyi pitää päätään takakenossa. He olivat nuoria ja kauniita, ja he hymyilivät tervehtiessään yleisöä. Heille taputettiin käsiä kauan.

He asettuivat asentoon yleisön kohteliaasti mumistessa ja laskiessa heistä matalaäänistä leikkiä.

Rakastettava hymy oli levinnyt tuomarien huulille, jotka sinkosivat pienen hyvähuudon joka kerta, kun jokin pisto osui.

Yleisö oli hyvin ihastunut tästä ohjelmanumerosta eikä salannut sitä noilta kahdelta amatsonilta, jotka sytyttivät miesten halun ja herättivät naisissa eloon pariisilaisen yleisön rakkauden köykäisiin säädyttömyyksiin, hienoihin markkinakujeisiin, pintapuoliseen kauneuteen ja sirouteen, kahvilalaulajattariin ja operettikupletteihin.

Joka kerta, kun toinen miekkailijattarista hyökkäsi, yleisön läpi kulki tyydytyksen värähdys. Kun toinen taistelijattarista käänsi yleisölle selkänsä, täyteläisen selkänsä, kaikkien suut aukenivat ja kaikkien silmät avartuivat. Eikä eniten suinkaan ihailtu ranteiden taitavuutta!

Esitystä seurasivat hurjat suosionosoitukset.

Sitten oli ohjelmassa sapelimiekkailua, mutta siitä ei kukaan enää välittänyt, sillä kaikkien huomio oli kohdistunut siihen, mitä yläkerrassa tapahtui. Muutamien minuuttien ajan oli kuulunut kovaa kolinaa, aivan kuin olisi siirrelty huonekaluja paikasta toiseen, aivan kuin huoneistoa olisi tyhjennetty. Sitten katon lävitse äkkiä kuului pianonsoittoa, ja saattoi selvästi erottaa tanssin tahdissa liikkuvien jalkojen töminää. Yläkerrassa oleva yleisö oli järjestänyt tanssiaiset korvatakseen sen, ettei sillä ollut tilaisuutta katsella miekkailua.

Miekkailusalin yleisö puhkesi ensin nauruun, mutta sitten naisissa heräsi halu päästä myös tanssimaan, ja he lakkasivat katselemasta lavalle ja alkoivat äänekkäästi puhua.

Myöhemmin tulleiden tanssiaiskeksintöä pidettiin hyvin hauskana. Yläkertalaisilla ei varmastikaan ollut ikävä. Olisi ollut hauskaa olla mukana.