"Siunatkaa minua, isä, sillä minä olen tehnyt syntiä!"
Du Roy, joka oli kiertänyt pääalttarin, kääntyi vasempaan sivulaivaan. Hetken kuljettuaan hän jälleen kohtasi tuon lihavan, kaljupäisen herran, joka rauhallisin askelin käveli pitkin kirkkoa. Du Roy ihmetteli itsekseen. "Mitähän tuo olento täältä etsii?"
Vieras oli myös hiljentänyt askeliaan ja katsoi Georgesia ilmeisesti haluten häntä puhutella. Tullessaan aivan Georgesin kohdalle hän tervehti hyvin kohteliaasti. "Pyydän anteeksi, herra, että vaivaan, mutta voisitteko sanoa, milloin tämä kirkko on rakennettu?"
Du Roy vastasi:
"En tosiaankaan tiedä, mutta arvelen, että siitä on kaksikymmentä tai kaksikymmentäviisi vuotta. Olen muuten täällä ensimmäisen kerran."
"Niin minäkin. En ole koskaan ennen nähnyt tätä kirkkoa."
Sanomalehtimiehen valtasi uteliaisuus, ja hän kysyi:
"Näyttää siltä kuin katselisitte kirkkoa hyvin tarkoin. Tutkitte sitä ehkä yksityiskohtaisesti?"
Toinen vastasi alakuloisesti: "En tutki sitä, vaan odotan vaimoani, joka valitsi tämän kohtaamispaikaksemme. Mutta hän on myöhästynyt."
Sitten hän vaikeni ja sanoi muutaman sekunnin kuluttua: "On hiton kuuma tuolla ulkona."