Ja hän saapui huoneistoonsa odottamaan rouva Walteria.
Tämä tuli melkein heti hänen jälkeensä ja huudahti:
"Olet saanut kirjeen! Mikä onni!"
Du Roy vastasi pahantuulisen näköisenä:
"Tietysti. Sain sen toimituksessa, juuri kun olin lähdössä edustajakamariin. Mitä sinä nyt taas tahdot?"
Rouva Walter oli nostanut harsonsa suudellakseen häntä ja lähestyi nyt aran ja nöyrän näköisenä kuin koira, joka on saanut ankarasti selkäänsä.
"Oh, kuinka paha sinä olet minulle… kuinka tylysti sinä puhut minulle… Mitä pahaa olen sinulle tehnyt? Et voi kuvitella, kuinka olen kärsinyt takiasi!"
Du Roy murahti: "Ethän vain nyt taas aloita."
Rouva Walter seisoi aivan hänen vieressään odottaen vain pientä hymyä tai elettä heittäytyäkseen hänen syliinsä.
Hän kuiskasi: "Tälläkö tapaa kohdellaksesi sinä minut otit. Sinun olisi pitänyt antaa minun jäädä järkeväksi ja onnelliseksi, kuten olin ennen. Muistatko, mitä sanoit minulle kirkossa ja kuinka suorastaan väkisin toit minut tähän huoneeseen? Ja kuinka puhuttelet minua nyt, kuinka otat minut vastaan? Jumalani! Jumalani! Kuinka paha sinä olet minulle!"