Mutta Georges, joka ei saanut unen päästä kiinni, oli lähestynyt vaimoaan ja suuteli häntä hellästi korvaan. Madeleine työnsi hänet kiivaasti luotaan: "Pyydän, anna minun olla rauhassa, ole hyvä! Minua eivät tänä iltana hyväilyt huvita."
Du Roy kääntyi alistuvasti seinään päin ja nukahti lopuksi.
6
Kirkko oli verhottu mustiin, ja pääoven yläpuolelle oli kiinnitetty kruunulla koristettu vaakuna, joka osoitti, että viimeiseen lepoon oli vihitty aatelismies.
Juhlallisuuden päätyttyä vieraat hajautuivat hitaasti, kulkivat arkun ohitse ja vastaanottivat kädenpuristuksen kreivi de Vaudrecin veljenpojalta, joka oikealle ja vasemmalle vastaili tervehdyksiin.
Tultuaan kadulle Georges Du Roy ja hänen vaimonsa lähtivät astelemaan kotia kohden. He olivat vaipuneet äänettömiin ajatuksiin.
Vihdoin, aivan kuin hän olisi puhunut itsekseen, Georges sanoi:
"Se on todella hyvin kummallista!"
Madeleine kysyi:
"Mikä sitten, ystäväni?"