Asianajaja lisäsi: "Siinä kaikki. Tämä asiapaperi on päivätty viime elokuussa, ja sillä korvattiin toinen samanlainen paperi, joka oli laadittu kaksi vuotta sitten rouva Claire-Madeleine Forestier’n nimelle. Minulla on tallella tämä ensimmäinenkin asiakirja, joka, jos suvun taholta tehdään testamenttia vastaan moite, voi todistaa, ettei kreivi de Vaudrec ollut muuttanut tahtoaan."
Madeleine, joka oli hyvin kalpea, tuijotti kengänkärkiinsä. Georges nyki hermostunein sormin viiksenpäitään. Oltuaan hetken vaiti asianajaja jatkoi: "On luonnollista, herra, ettei rouvanne voi ottaa vastaan perintöä ilman teidän suostumustanne."
Du Roy nousi ja vastasi käheästi: "Pyydän miettimisaikaa."
Asianajaja kumarsi hymyillen ja vastasi rakastettavalla äänellä: "Ymmärrän ne syyt, jotka saattavat teidät epäröimään, hyvä herra. Minun on lisättävä, että kreivi de Vaudrecin veljenpoika, joka jo tänä aamuna sai tiedon setänsä testamentista, on selittänyt hyväksyvänsä sen, jos hänelle luovutetaan sadantuhannen frangin suuruinen summa. Minun nähdäkseni on testamentti täysin lainvoimainen, mutta oikeudenkäynti herättäisi huomiota, jota te ehkä haluaisitte välttää. Ihmiset tahtovat mielellään suhtautua asioihin pahansuovasti. Ehkä joka tapauksessa voitte ilmoittaa minulle vastauksenne kaikkiin kohtiin ennen lauantaita?"
Georges kumarsi: "Varmasti, herra." Sitten hän tervehti juhlallisesti, antoi rouvansa, joka ei ollut sanonut mitään, mennä edellään ja poistui niin jäykän näköisenä, ettei asianajaja enää hymyillyt.
Kun he olivat tulleet kotiin, Du Roy sulki nopeasti oven ja heitti hattunsa sängylle:
"Sinä olet ollut de Vaudrecin rakastajatar!"
Madeleine, joka juuri riisui harsoaan, kääntyi hätkähtäen: "Minä? Oh!"
"Niin, juuri sinä. Kukaan ei anna koko omaisuuttaan naiselle, ilman että…"
Madeleine oli alkanut vavista eikä kyennyt irrottamaan neuloja, joilla hänen läpinäkyvä harsonsa oli kiinnitetty.