He tulivat ensimmäiseen kerrokseen, ja tulitikun äkillinen liekki valaisi peilistä kahta olentoa, joiden taustana oli portaiden pimeys.
He näyttivät aaveilta, jotka hetken kuluttua katoaisivat yöhön.
Du Roy kohotti kättään valaistakseen heidän peilikuviaan ja sanoi voitokkaasti nauraen:
"Miljoonan omistajat saapuvat kotiin!"
7
Jo kaksi kuukautta Marokon valloitus oli ollut tapahtunut tosiasia.
Ranska, joka oli valtiaana Tanger’ssa, omisti koko Afrikan
Välimeren-rannikon aina Tripoliin asti, ja tasavalta oli taannut
vallatun maan velat.
Väitettiin, että kaksi ministeriä oli ansainnut parikymmentä miljoonaa tällä toimenpiteellä, ja melkein julkisesti mainittiin Laroche-Mathieun nimeä.
Mitä Walteriin tuli, Pariisissa tuskin kukaan oli tietämätön siitä, että hän oli voittanut vielä enemmän, ja saanut kolmekymmentä tai neljäkymmentä miljoonaa lainasta ja kahdeksan tai kymmenen miljoonaa kupari- ja rautakaivoksista sekä suurista maa-alueista, jotka hän mitättömästä summasta oli ostanut ennen valloitusta ja ranskalaisen miehityksen jälkeen myynyt asutusyhtiöille.
Hänestä oli muutamassa päivässä tullut yksi maailman mahtavia, yksi niitä kaikkivaltiaita raharuhtinaita, jotka ovat mahtavampia kuin kuninkaat ja joiden edessä päät taipuvat, kielet sopertavat ja suut työntävät sisästään kaikkea, mikä ihmissielun pohjalla on mataluutta, raukkamaisuulta ja pelkuruutta.
Hän ei enää ollut juutalainen Walter, epäilyttävä pankinjohtaja, hämäräperäinen sanomalehden omistaja, kansanedustaja, jota syytettiin likaisista keinotteluista. Hän oli Herra Walter, rikas israelilainen.