He kulkivat Vaudevillen ohi. Siellä näyteltiin uutta kappaletta.
"Jos haluat", Georges sanoi, "niin menemme teatteriin illalla.
Koetetaan saada aitio."
He saivat aition. Georges lisäsi: "Mitähän jos söisimme päivällistä ulkona?"
"Oh, kernaasti!"
Georges oli onnellinen kuin ruhtinas ja koetti keksiä lisää ohjelmaa.
"Jos menisimme noutamaan rouva de Marellea ja pyytäisimme häntä viettämään illan kanssamme? Hänen miehensä on kotona, kerrotaan. Olisi hauskaa puristaa hänenkin kättään."
He menivät herrasväki de Marellen luokse. Georges, joka äskeisen kiistan takia vähän pelkäsi tätä ensimmäistä tapaamistaan rakastajattarensa kanssa, oli mielissään siitä, että hänen vaimonsa oli mukana ja että kaikki selitykset siten välttyisivät.
Mutta Clotilde ei näyttänyt muistavan mitään, vaan pakottipa vielä miehensäkin ottamaan vastaan kutsun.
Siitä tuli hauska ateria ja ihastuttava ilta.
Georges ja Madeleine tulivat myöhään kotiin. Kaasu oli sammutettu. Valaistakseen portaita sanomalehtimies silloin tällöin sytytti vahatikun.