Georges kysyi: "Mitä tuo rannerengas maksaa?"
Kultaseppä vastasi: "Kolmetuhatta frangia, herra."
"Jos annatte sen minulle kahdella ja puolella, niin asia on selvä."
Mies vastasi epäröiden: "Ei, se on mahdotonta."
Du Roy jatkoi: "No, voitte panna lisäksi tämän kronometrin tuhannestaviidestäsadasta frangista. Se on yhteensä neljätuhatta, jotka maksan käteisellä. Sovittu. Ellette suostu, niin menen muualle."
Kultaseppä hämmästyi, mutta suostui lopuksi:
"No, olkoon menneeksi."
Ja ilmoitettuaan osoitteensa sanomalehtimies lisäsi: "Antakaa kaivertaa kronometriin nimikirjaimeni G.R.C. yhdeksi monogrammiksi ja niiden yläpuolelle vapaaherrallinen kruunu."
Hämmästynyt Madeleine alkoi hymyillä. Ja kun he lähtivät puodista, hän tarttui miehensä käsivarteen jonkinlaisen hellyyden valtaamana. Hänen mielestään Georges oli todella hyvin pystyvä. Olihan selvää, että nyt kun miehellä oli rahaa, hänellä täytyi olla arvonimikin.
Kauppias kumarsi: "Voitte luottaa minuun, herra paroni. Se on valmis torstaiksi."