Hän vastasi surullisesti: "Tavallaan. En ole kadottanut ketään omaistani. Mutta olen tullut siihen ikään, jolloin ihminen suree omaa elämäänsä. Olen tänään mustissa vihkiäkseni tämän suruni. Mutta sitten kannan sen vain sydämessäni."
Du Roy ajatteli: "Tuleekohan hän pitämään tuon päätöksensä?"
Päivällinen muodostui vähän jäykäksi. Vain Suzanne lörpötteli lakkaamatta. Rose näytti olevan huolissaan. Sanomalehtimies sai osakseen paljon onnitteluja.
Illan kuluessa käyskenneltiin ja juteltiin salongeissa ja talvipuutarhassa. Du Royn kulkiessa viimeisenä rouva Walterin kanssa tämä nykäisi häntä käsivarresta.
"Kuulkaa", hän sanoi hiljaa. "En koskaan enää puhu teille siitä asiasta. Mutta käykää luonani, Georges. Kuulettehan, etten enää sinuttele teitä. Minun on mahdotonta elää ilman teitä, mahdotonta. Tunnen teidän läsnäolonne, te jäätte silmiini, sydämeeni, ruumiiseeni koko päiväksi ja koko yöksi. On kuin olisitte antanut minulle juoman, joka kuluttaa minut sisäisesti repaleiksi. En kestä enää. Ei. En kestä. Olen tehnyt tukkani valkoiseksi osoittaakseni sen teille, mutta tulkaa luokseni, tulkaa joskus, tulkaa ystävänä."
Hän oli tarttunut Du Royn käteen, puristi sitä, lävisti kynsillään hänen ihonsa.
Du Roy vastasi levollisesti: "Onhan se sovittu. Siitä asiasta ei enää kannata puhua. Näettehän, että tulin heti tänään saatuani kutsunne."
Walter, joka oli kulkenut edellä molempien tyttäriensä ja Madeleinen kanssa, odotti Du Royta Jeesuksen kuvan luona. "Kuvitelkaahan", hän sanoi nauraen, "että eilen löysin vaimoni täällä polvillaan. Hän oli kuin kirkossa. Hän suoritti katumusharjoituksiaan. Sainpa hyvän naurun!"
Rouva Walter vastasi lujalla äänellä, jossa väreili pidätelty liikutus: "Hän on se Vapahtaja, joka pelastaa sieluni. Hän antaa minulle rohkeutta ja voimaa joka kerralla, kun katson häneen."
Ja hän pysähtyi vetten päällä kävelevän Kristuksen eteen ja kuiskasi: "Kuinka kaunis hän on! Kuinka he ovatkaan peloissaan ja kuinka he rakastavatkaan häntä, nuo miehet! Katsokaa hänen päätään, hänen silmiään, katsokaa, kuinka vaatimaton hän on ja samalla kuinka yliluonnollinen!"