Aamiaista oli määrä syödä Saint-Germainissa Henrik IV:n paviljongissa. Bel-Ami oli pyytänyt saada olla ainoana miesvieraana, sillä hän ei voinut sietää markiisi de Cazolles’in kasvoja ja läsnäoloa. Mutta viime hetkessä päätettiin, että kreivi de Latour-Yvelin otettaisiin mukaan ja noudettaisiin suoraan vuoteesta. Hänelle ilmoitettiin asiasta edellisenä iltana.
Ajettiin neliä pitkin Champs-Elysées’tä ja sitten läpi Boulognen metsän.
Oli häikäisevän kaunis kesäinen päivä, eikä kuumuuskaan haitannut. Pääskyset lentelivät pitkissä kaarissa, jotka kuvastuivat taivaan sineä vasten mustina viiruina ja jotka jättivät kuvan silmään vielä senkin jälkeen, kun jo olivat lentäneet ohitse.
Kaikki kolme naista istuivat takaistuimella, ja herrat ajoivat selkä edellä, molempien vieraiden istuessa herra Walterin kummallakin puolella.
Ajettiin yli Seinen, kierrettiin Mont-Valérien reunaa, saavuttiin
Bougivaliin ja seurattiin vihdoin virran reunaa Pecqiin.
Kreivi de Latour-Yvelin katseli Rosea hellästi. Hän oli kypsyneenpuoleinen mies, jonka pitkän, kevyen poskiparran kärjet liehuivat pienimmästäkin tuulenhenkäyksestä, niin että Du Roylla oli tapana sanoa, että kreivillä oli "kauniita tuulentupia parrassaan". Kreivi ja Rose olivat olleet kihloissa kuukauden ajan.
Georges joka oli hyvin kalpea, katsoi usein Suzanneen, joka oli yhtä kalpea. Heidän silmänsä kohtasivat toisensa, näyttivät sulautuvan yhteen, ymmärtävän toisiaan, salaa vaihtavan jonkin ajatuksen sitten taas paetakseen toinen toistaan. Rouva Walter oli rauhallinen ja onnellinen.
Aamiainen kesti kauan. Ennen paluumatkaa Georges ehdotti, että lähdettäisiin kävelemään terassille.
Pysähdyttiin ihailemaan näköalaa. Kaikki asettuivat riviin muurin reunustalle ja puhkesivat äänekkääseen ihastukseen nähdessään edessään avautuvan laajan maiseman. Pitkin kukkulan juurta, Maisons-Laffittea kohden, kiemurteli Seine ruohikossa piilottelevan jättiläiskäärmeen kaltaisena. Oikealla, kukkulan laella, piirtyi Marlyn linnakkeen hämähäkkisilhuetti taivasta vasten, ja alhaalla kätkeytyi itse Marly rehevän lehtimetsän peittoon.
Kautta koko alhaalla leviävän suunnattoman tasangon näkyi siellä täällä kylä. Vésinet’n pienet järvet muodostivat vaaleita pilkkuja pienen metsän lauhaan vihreyteen. Kaukana vasemmalla häämötti Sartrouvillen terävä kirkontorni.