Walter selitti: "Missään muualla maailmassa ei ole tällaista näköalaa.
Sveitsinkään maisemat eivät vedä tälle vertoja."
Sitten lähdettiin hitaasti kävelemään ja nauttimaan näköalasta.
Georges ja Suzanne jättäytyivät muiden jälkeen. Heti heidän jäätyään muutaman askelen päähän toisista Georges sanoi matalalla, hillityllä äänellä: "Suzanne, minä rakastan teitä. Rakastan teitä aivan mielettömästi."
Suzanne kuiskasi: "Ja minä teitä, Bel-Ami."
Georges jatkoi: "Ellen saa teitä vaimokseni, lähden ainaiseksi
Pariisista ja koko maasta."
Suzanne vastasi: "Mutta kysykää sentään isältä. Ehkä hän suostuu."
Georges teki kärsimättömän eleen: "Ei, sanon teille kymmenennen kerran, ettei se kannata. Hän sulkee minulta ovensa, hän ajaa minut lehdestä, emmekä me saa enää edes nähdä toisiamme. Se olisi minun kosintani viehättävä tulos. Teidät on luvattu markiisi de Cazolles’ille. Toivotaan vain, että vihdoin vastaatte: 'Kyllä'. Ja odotetaan."
Suzanne kysyi: "Mitä sitten on tehtävä?"
Georges epäröi katsellen tyttöä sivulta: "Rakastatteko minua niin paljon, että voisitte tehdä jonkin mielettömyyden?"
Suzanne vastasi päättäväisesti: