"Ei! Ei! En suostu koskaan!"
Walter jatkoi kärsimättömänä: "Ei kannata enää keskustella koko asiasta. Se on välttämätöntä. Oh, minkälainen petkuttaja? Kuinka hän on meitä puijannut… Mutta hän on joka tapauksessa pystyvä mies. Olisimme voineet saada paljon paremman vävyn mitä tulee yhteiskunnalliseen asemaan, mutta emme älykkäämpää tulevaisuudenmiestä. Hän on todella tulevaisuudenmies. Hänestä tulee sekä edustajakamarin jäsen että ministeri."
Rouva Walter selitti, korostaen villin tarmokkaasti sanojaan:
"En koskaan suostu siihen, että hän menee naimisiin Suzannen kanssa…
Ymmärrätkö… en koskaan!"
Walter suuttui ja alkoi käytännöllisenä miehenä puolustaa Bel-Amia:
"Vaikene nyt jo… Sanonhan, että se on välttämätöntä… ehdottomasti välttämätöntä. Ja kuka tietää? Ehkä meidän ei tarvitse sitä katua. Kun on kysymys hänen kaltaisistaan miehistä, ei koskaan voi tietää, kuinka käy. Muistathan, miten hän kolmella artikkelillaan kukisti tuon pässinpään Laroche-Mathieun ja miten arvokkaasti hän sen teki, mikä oli hyvin vaikeaa hänen asemassaan, hän kun oli aviomies. Niin, saadaanpa nähdä. Nyt me olemme joka tapauksessa kiikissä. Emme voi enää pelastua."
Rouva Walter tahtoi huutaa, heittäytyä maahan, repiä tukkaansa.
Epätoivoisella äänellä hän lakkaamatta hoki:
"Hän ei saa… minä… en… tahdo!"
Walter nousi, otti lampun ja jatkoi:
"No, no, sinä olet tyhmä niinkuin kaikki naiset. Te ajattelette vain tunteillanne. Te ette ymmärrä mukautua olosuhteisiin… te olette tyhmiä! Olenhan sanonut sinulle, että hän nai Suzannen… Se on välttämätöntä."