Ja hän poistui huoneesta laahaten tohveleitaan. Hullunkurisen, yöpaitaan verhoutuneen aaveen kaltaisena hän vaelsi ison nukkuvan talonsa leveiden käytävien lävitse ja puikahti äänettömästi huoneeseensa.
Rouva Walter seisoi yksinään huoneessa sietämättömän tuskan raatelemana. Hän ei vieläkään tajunnut mitään. Hän vain kärsi. Sitten hän huomasi, ettei hän voinut seisoa siinä aamuun asti. Hän tunsi rajua halua juosta, juosta suoraan eteenpäin, mennä matkoihinsa, huutaa apua, saada apua.
Hän mietti, kenet hän kutsuisi. Minkä ihmisen? Hän ei voinut keksiä. Papin? Niin, papin! Hän heittäytyisi hänen jalkoihinsa, tunnustaisi kaikki, ripittäisi syntinsä ja epätoivonsa. Pappi kyllä ymmärtäisi, ettei tuo roisto voinut naida Suzannea, ja ehkäisisi sen.
Hänen täytyi heti saada pappi! Mutta mistä? Minne hän menisi? Eihän hän tännekään voinut jäädä.
Silloin häivähti hänen silmiensä ohi kuin näkynä veden päällä käyvän Jeesuksen mahtava kuva. Hän näki Vapahtajan niinkuin hän oli nähnyt hänet taulussa. Kristus siis kutsui häntä. Jeesus sanoi hänelle: "Tule luokseni. Tule ja polvistu jalkaini juureen. Minä lohdutan sinua ja sanon sinulle, mitä sinun on tehtävä."
Hän otti kynttilänsä ja meni alakertaan, josta pääsi talvipuutarhaan. Jeesuksen kuva oli sen päässä, pienessä salongissa, jonka lasiovi pidettiin suljettuna, jottei maan kosteus turmelisi taulua.
Tämä salonki oli kuin jonkinlainen kappeli keskellä harvinaisia puita.
Kun rouva Walter tuli talvipuutarhaan, jota hän ei ollut koskaan ennen nähnyt muuten kuin valaistuna, hän pelästyi sen synkkää pimeyttä. Troopillisten maiden raskaat kasvit tekivät painostavalla hengityksellään ilman paksuksi. Ja kun ovet eivät enää olleet avoinna, tämän ihmeellisen, lasikuvun alle suljetun metsän ilma tunkeutui vaivalloisesti rintaan, huumasi, juovutti, tuntui suloiselta ja teki pahaa ja painoi ihoon hämärän tunnun kiihkeästä hekumasta ja kuolemasta.
Naisraukka hiipi hiljaa eteenpäin, peläten pimeää, jossa omituiset puut näyttivät kynttilän lepattavassa valossa eläimiltä, kummallisilta, muodottomilta pedoilta.
Aivan äkkiä hän näki Kristuksen. Hän avasi oven, joka erotti Vapahtajan hänestä, ja lankesi polvilleen.