Rival selitti: "Pikku Madeleine ei ole hullumpi. Hyvin viekas ja hyvin kokenut! Hän lienee ihastuttava riisuutuneena. Mutta sanokaahan, kuinka Du Roy on voinut saada kirkollisen vihkimisen julkisen avioeron jälkeen?"
Norbert de Varenne vastasi: "Hän saa vihityttää itsensä kirkossa, koska kirkko on sitä mieltä, ettei hän ensimmäisellä kerralla ollut lainkaan naimisissa."
"Miten niin?"
"Ystävämme Bel-Ami arveli, joko välinpitämättömyydestä tai säästäväisyyssyistä, että pormestari riitti vihkimään hänet ja Madeleine Forestier’n. Hän siis ei välittänyt kirkollisesta siunauksesta, mikä seikka Pyhän Äitimme Kirkon silmissä leimaa koko hänen ensimmäisen avioliittonsa yksinkertaisesti huoruudeksi. Niinpä kirkko pitää Georges’ia nyt poikamiehenä ja levittää hänen kunniakseen nyt kaiken komeutensa, joka maksaa ukko Walterille komeat rahat."
Yhä kasvavan häävierasjoukon puheensorina täytti kirkon holvit. Kuului ääniä, jotka puhuivat aivan kovasti. Osoiteltiin kuuluisia henkilöitä, jotka pöyhistelivät rintaansa mielissään siitä, että heidät huomattiin, ja jotka huolellisesti noudattivat ihmisjoukkojen nähtäväksi tarkoitettua ryhtiään, tottuneina esiintymään kaikissa juhlissa, joiden välttämättöminä kaunistuksina, jonkinlaisina koristusesineinä, he pitivät itseään.
Rival jatkoi:
"Sanokaahan, rakas ystävä, te, joka niin usein käytte johtajan perheessä, onko totta, että rouva Walter ja Du Roy eivät koskaan puhu toisilleen?"
"Eivät koskaan. Rouva Walter ei tahtonut antaa Du Roylle tytärtään. Mutta Georges piti isää pauloissaan joidenkin maasta kaivettujen ruumiinjätteiden avulla, kerrotaan, ruumiinjätteiden, jotka oli haudattu Marokossa. Hän siis uhkasi ukkoa kauheilla paljastuksilla. Walter muisti Laroche-Mathieun esimerkin ja taipui heti. Mutta äiti, itsepäisenä kuin kaikki naiset, vannoi, ettei hän koskaan sanoisi sanaakaan vävylleen. He ovat armottoman hullunkurisia toistensa läsnäollessa, Rouva on kuin kuvapatsas, kostonjumalattaren kuvapatsas, ja Du Roy on hyvin vaivautunut, vaikk’ei hän sitä näytäkään, sillä hän jos kukaan osaa hillitä itsensä!"
Tuli virkaveljiä, jotka puristivat toistensa kättä. Kuului katkelmia poliittisista keskusteluista. Sekavana kuin kaukaisen meren kohina tunkeutui kirkon edustalle ahtautuneiden ihmisjoukkojen puheensorina päivänvalon kera sisään ovesta, nousi holvien alle ja leijaili siellä kirkkoon kokoutuneen valioyleisön hillitymmän sorinan yläpuolella.
Äkkiä kirkonvartija iski kolme kertaa sauvallaan puupermantoon. Koko seurakunta kääntyi katsomaan hameiden kahistessa ja tuolien kolistessa. Ja isänsä taluttamana ilmestyi nuori tyttö oviaukon kirkkaaseen valoon.