"Siitä minä vähät välitän!"
Virkamiesten keskuudesta kuului hämmästynyt kohahdus, ja herra Potelin pää ilmestyi äkkiä verhon reunan yläpuolelle.
Hänellä oli tapana istua verhon takana vedon pelosta, sillä häntä vaivasi luuvalo. Hän oli leikannut tähän verhoon kaksi reikää voidakseen niiden lävitse valvoa virkailijoitaan.
Kuultiin kärpästen surisevan. Vihdoin osastopäällikkö kysyi epäröiden:
"Mitä sanoitte?"
"Minä sanoin, että vähät minä siitä. Tulin tänne vain sanoakseni itseni irti. Olen ryhtynyt toimittajaksi La Vie Françaiseen, ja siellä saan palkkaa viisisataa kuussa sekä lisäksi rivimaksun. Olen jo aloittanut: lehdessä on tänään minun kirjoittamani artikkeli."
Hän tosin oli päättänyt koettaa pitkittää huviaan niin kauan kuin mahdollista, mutta kiusaus lingota esiin kaikki yhdellä kertaa oli ollut liian voimakas.
Vaikutus oli täydellinen. Kukaan ei liikahtanut.
Sitten Duroy selitti: "Menen ilmoittamaan asian herra Perthuis’lle ja tulen sitten tänne sanomaan hyvästi." Ja hän lähti tapaamaan johtajaa, joka heti hänet nähtyään tiuskaisi:
"Ahaa, siinä te olette! Ettekö tiedä, etten minä salli…"
Duroy keskeytti hänet: