Pöydän toisessa päässä istui pieni, hyvin kalpea ja pöhökasvoinen mies, lihava ja kaljupäinen, jonka päälaki oli aivan kiiltävä. Hän kirjoitti nenä melkein paperissa kiinni, sillä hän oli kovin likinäköinen.
Forestier kysyi häneltä: "Kuulehan, Saint-Potin, koska aiot lähteä haastatteluillesi?"
"Kello neljältä."
"Ota mukaasi tämä nuori mies ja paljasta hänelle ammatin salaisuudet."
"Hyvä."
Forestier kääntyi ystäväänsä päin ja jatkoi:
"Onko sinulla valmiina jatko Algerian juttuun? Tämänaamuinen alku on herättänyt suurta huomiota."
Duroy änkytti hämillään: "Ei… luulin ennättäväni kirjoittaa sen iltapäivällä… minulla on ollut joukko asioita toimitettavana… en ole voinut…"
Toinen kohautti tyytymättömänä olkapäitään: "Ellet ole täsmällisempi, niin pilaat tulevaisuutesi. Johtaja Walter on luottanut siihen, että hän saisi käsikirjoituksesi. Minun täytyy sanoa hänelle, että hän saa sen huomenna. Mutta jos luulet saavasi palkkaa tyhjäntoimittamisesta, niin petyt."
Hetken vaiettuaan hän lisäsi: "Rauta on taottava kuumana, hitto vieköön!"