Saint-Potin vastasi: "Minä olen valmis."
Forestier käännähti tuolillaan, otti melkein juhlallisen asennon ja ryhtyi antamaan ohjeitaan sanoen ensin Duroylle: "Siis. Pariisissa on oleskellut jo kaksi päivää kiinalainen kenraali Li-Theng-Fao, joka asuu Continentalissa, ja rajah Taposahib Ramaderao Pali, joka asuu Bristolissa. Teidän on mentävä heitä haastattelemaan."
Sitten hän kääntyi Saint-Potinin puoleen: "Älä unohda pääkohtia, jotka olen sinulle sanonut. Kenraalilta ja rajahilta on tiedusteltava heidän mielipidettään Englannin puuhista Kauko-Idässä, heidän ajatuksiaan siirtolaisuuskysymyksestä ja vieraasta yliherruudesta sekä heidän toiveitaan Euroopan ja erittäinkin Ranskan väliintulon suhteen."
Hän vaikeni ja lisäsi sitten teatterimaisella äänellä: "Lukijakunnalle ei mikään voi olla mielenkiintoisempaa kuin saada samalla kertaa tietää, mitä Kiinassa ja Intiassa ajatellaan näistä kysymyksistä, jotka tällä hetkellä niin suuresti huolestuttavat yleistä mielipidettä."
Duroylle hän huomautti: "Ota varteen, kuinka Saint-Potin työskentelee. Hän on mainio reportteri. Koeta oppia taito urkkia ihmisiltä tiedot viidessä minuutissa."
Sen jälkeen hän jälleen ryhtyi kirjoittamaan, kasvoillaan vakavuus, josta huomasi selvän tarkoituksen pidentää välimatkaa ja pidättää vanha toveri uusine virkaveljineen oikealla paikallaan.
Heti kun he olivat tulleet kadulle, Saint-Potin alkoi nauraa ja sanoi Duroylle: "Kylläpä hän teeskentelee! Hän koettaa asettua yläpuolellemme. Voisi todellakin luulla, että hän pitää meitä suurena yleisönä."
He menivät bulevardille päin, ja reportteri kysyi: "Joisitteko jotakin?"
"Kernaasti. Nyt onkin lämmin."
He menivät erääseen kahvilaan ja tilasivat virvoitusjuomia. Ja Saint-Potin alkoi jutella. Hän juorusi lehdestään ja kaikista ihmisistä ladellen ällistyttävän runsaasti jos jonkinlaisia yksityiskohtia.