Saint-Potin hieroi käsiään: "Hän on sangen hieno pikkulintu ja kevytkenkäinen. Hänellä on rakastajana eräs vanha elostelija, jonka nimi on Vaudrec, kreivi de Vaudrec, joka naitti hänet ja antoi hänelle myötäjäiset…"
Duroy tunsi äkkiä koko ruumiinsa viilenevän, hermojensa vetäytyvän kokoon. Häntä halutti haukkua tuo juoruilija pataluhaksi tai antaa hänelle selkään. Multa hän keskeytti hänet rauhallisesti ja kysyi: "Onko nimenne Saint-Potin?" [Juorukello. — Suom.] Toinen vastasi vaatimattomasti:
"Ei, nimeni on Thomas. Saint-Potiniksi minua sanotaan vain toimituksessa."
Ja Duroy, joka maksoi laskun, jatkoi: "Eikö jo ala olla aika lähteä?
Meidänhän on mentävä tapaamaan kahta mahtavaa miestä."
Saint-Potin purskahti nauruun: "Olettepa te vielä viaton. Luuletteko todella, että minä aion kysyä siltä kiinalaiselta ja hindulta, mitä he ajattelevat Englannista? Ikään kuin minä en tietäisi paremmin kuin he, mitä heidän on ajateltava La Vie Françaisen lukijoille! Olen jo haastatellut viittäsataa kiinalaista, persialaista, hindua, chileläistä, japanilaista ja monta muuta. Nähdäkseni he vastaavat aina samalla tapaa. Minun tarvitsee vain etsiä viimeinen artikkelini ja kopioida se sanasta sanaan. Uutta ei tarvita muuta kuin heidän nimensä, arvonsa, ikänsä ja seurueensa. Oh, siitä seikasta ei voi erehtyä, sillä muuten minut kyllä olisi kiinnitetty Le Figarohon tai Le Gaulois’han. Mutta Hotel Bristolin ja Continentalin ovenvartijat kertovat minulle kyllä viidessä minuutissa, mitä minun tarvitsee tietää. Menemme sinne jalkaisin ja poltamme sikarin matkalla. Siten ansaitsemme viisi frangia, jotka otamme lehdeltä ajurimenoihin. Sillä tavoin, ystäväni, menetellään, jos tahtoo olla käytännöllinen."
Duroy kysyi: "Sellaisin ehdoin kannattaa kai mainiosti olla reportterina?"
Sanomalehtimies vastasi salaperäisesti: "Kyllä, mutta mikään ei kannata niin hyvin kuin pikku-uutiset, sellaiset näet, jotka ovat naamioituja mainoksia."
He olivat nousseet ja alkaneet astella pitkin bulevardia Madeleinen kirkkoa kohden. Äkkiä Saint-Potin sanoi toverilleen:
"Jos teillä on jotakin muuta tekemistä, niin — ymmärrättehän — minä en tarvitse teitä."
Duroy puristi hänen kättään ja lähti.