Ajatus, että hänen olisi illalla kirjoitettava artikkeli lehteen, kiusasi häntä, ja hän rupesi sitä suunnittelemaan. Hän kokoili mielessään aatteita, ajatuksia, näkökohtia, kertomuksia ja käveli sitä tehdessään avenue des Champs-Elysées’n päähän asti, jossa hän näki vain muutamia harvoja kävelijöitä, sillä kuumuus oli näinä lämpiminä päivinä ajanut ihmiset pois Pariisista.
Syötyään päivällistä eräässä Riemukaaren luona olevassa viinituvassa hän lähti hiljalleen kotiinsa ulkobulevardien kautta ja istuutui pöytänsä ääreen tekemään lyötä.
Mutta heti kun iso valkoinen paperiarkki oli hänen edessään, koko hänen päähänsä kaduilla keräytynyt aineisto lensi tiehensä, aivan kuin hänen aivonsa olisivat haihtuneet olemattomiin. Hän koetti koota muistojensa rippeitä ja pitää niistä kiinni, mutta heti palattuaan ne luiskahtivat taas pakoon, tai sitten ne rynnistivät esiin kaikki yht’aikaa, niin ettei hän todellakaan tietänyt, mistä päästä olisi aloittanut ja kuinka jatkanut.
Tunnin ponnistelujen jälkeen ja tuhrittuaan viisi arkkia täyteen jatkoa vailla olevia johdantoja hän sanoi itsekseen: "En ole vielä tarpeeksi tottunut tähän ammattiin. Minun täytyy saada uusi oppitunti." Ja heti hän alkoi ajatella uutta työhetkeä rouva Forestier’n kanssa, ja toive, että hän jälleen saisi viettää pitkän, sydämellisen, tuttavallisen ja suloisen kahdenkeskisen tunnin, pani hänet värisemään mielihyvästä. Hän meni kiireesti vuoteeseen, melkein peläten ryhtyä uudelleen työhön ja siinä äkkiä ehkä onnistuvansa.
Seuraavana päivänä hän nousi vähän myöhään siirtäen tahallaan tuonnemmaksi aikomansa vierailun iloja ja jo etukäteen niistä nauttien.
Kello oli yli kymmenen, kun hän soitti ystävänsä ovikelloa.
Palvelija ilmoitti:
"Herralla ei ole aikaa. Hän työskentelee."
Duroy ei ollut ajatellut, että aviomies olisi kotona. Hän ei kuitenkaan peräytynyt: "Sanokaa hänelle, että täällä olen minä ja että on kysymyksessä tärkeä asia."
Viiden minuutin odotuksen jälkeen hänet päästettiin työhuoneeseen, jossa hän edellisenä päivänä oli viettänyt niin ihanan aamupäivän.