Mutta kun hän ei voinut saada uutta luottoa eikä kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa keksinyt muitakaan keinoja, hän lainasi seuraavana päivänä vielä kuusi frangia Clotilden rahoista, jotka hänen olisi pitänyt maksaa takaisin jo samana iltana. Näin ollen, kun hän tuli sovittuun kohtaukseen, hänellä oli taskussaan neljä frangia ja kaksikymmentä centimeä.
Hän oli huonolla tuulella, ja hän oli luvannut itselleen tekevänsä nopeasti lopun koko asiasta. Hän oli päättänyt sanoa rakastajattarelleen: "Sinä tiedät, että olen löytänyt ne kaksikymmentä frangia, jotka toissapäivänä panit taskuuni. En maksa niitä takaisin tänään, koska tilanne ei ole muuttunut ja koska minulla ei ole ollut aikaa ajatella raha-asioita. Mutta aion antaa ne sinulle takaisin, kun ensi kerran tapaamme."
Clotilde saapui innokkaana ja hellänä, täynnä pelkoa siitä, miten Duroy oltaisi hänet vastaan. Hän suuteli rakastajaansa lakkaamatta välttääkseen selityksiä ainakin ensi hetkinä.
Duroy puolestaan ajatteli: "Onhan aikaa puhua asiasta myöhemminkin.
Keksin varmasti jonkin syyn, jonka nojalla voin ottaa sen puheeksi."
Mutta hän ei keksinyt mitään syytä ja häntä aristutti käydä ensimmäisenä puhumaan tästä arkaluontoisesta asiasta.
Clotilde ei maininnut mitään kävelylle lähtiessään ja oli kaikin tavoin suloinen.
He erosivat puoliyön aikaan määrättyään seuraavan kohtauksen vasta tulevan viikon keskiviikoksi, sillä rouva de Marelle oli kutsuttu päivällisille useiksi illoiksi peräkkäin.
Maksaessaan seuraavana päivänä aamiaistaan ja kaivaessaan taskustaan niitä neljää hopearahaa, joiden siellä vielä piti olla, Duroy huomasi, että rahoja oli viisi ja niistä yksi kultaraha.
Ensin hän luuli saaneensa edellisenä iltana erehdyksessä takaisin kaksikymmentä frangia, mutta sitten hän ymmärsi, miten asia oli. Ja hän sai sydämentykytyksen näiden itsepäisten almujen nöyryytyksestä.
Minkä tähden hän ei ollut tullut sanoneeksi mitään! Jos hän olisi puhunut riittävän painokkaasti, niin tätä ei olisi tapahtunut.