Neljän päivän aikana hän koetti kaikkia mahdollisia keinoja ja teki yhtä lukuisia kuin hyödyttömiäkin ponnistuksia saadakseen lainatuksi viisi louisdoria. Sillä välin hän kulutti loppuun Clotilden toisen kultarahan.
Kun he taas tapasivat, Duroy ilmoitti vihaisen näköisenä rakastajattarelleen: "Sanon sinulle vain, että älä yritä jatkaa viime iltojen leikkiäsi, sillä tämä rupeaa minua suututtamaan." Mutta Clotilden onnistui kuitenkin taas pistää kaksikymmentä frangia hänen housuntaskuunsa.
Löytäessään ne hän kirosi: "Piru vieköön!" Sitten hän siirsi ne liivintaskuunsa, jotteivät ne olisi pudonneet, sillä hän oli aivan pennitön.
Hän rauhoitti omaatuntoaan ajatellen: "Maksan kaikki takaisin samalla kertaa. Nämähän ovat oikeastaan vain lainoja."
Vihdoin lehden kassanhoitaja suostui hänen epätoivoisista pyynnöistään antamaan hänelle viisi frangia päivässä. Se riitti hädin tuskin ruokaan, mutta ei kuudenkymmenen frangin velan maksamiseen.
Ja kun Clotildeen jälleen tarttui hänen hullu halunsa tehdä yöllisiä retkiä Pariisin kaikenlaisiin epäilyttäviin paikkoihin, ei Duroy enää viitsinyt vihoitella siitä, että hän noiden matkojen jälkeen löysi kultarahan jostakin taskustaan, eräänä päivänä jopa kengästäänkin ja eräänä toisena päivänä kellonsa kansien välistä.
Koska kerran Clotilde halusi huveja, joiden kustannuksia hänen rakastajansa ei nyt voinut suorittaa, niin mikä olikaan sen luonnollisempaa kuin että hän maksoi ne itse?
Sitä paitsi Duroy pani tarkasti muistiin kaikki, minkä hän tällä tapaa sai, voidakseen jonakin päivänä maksaa takaisin.
Eräänä iltana Clotilde sanoi: "Ajattelehan, minä en ole vielä koskaan ollut Folies-Bergères’issä! Etkö veisi minua sinne?" Duroy epäröi, sillä hän pelkäsi, että he tapaisivat Rachelin. Mutta sitten hän ajatteli: "No, mitä siitä, enhän minä ole naimisissa. Jos tuo nainen näkee minut, niin hän ymmärtää tilanteen eikä puhuttele minua. Voimmehan sitä paitsi ottaa aition."
Hänen päätökseensä vaikutti myös eräs toinenkin seikka. Hän oli näet hyvin mielissään saadessaan täten tilaisuuden tarjota rouva de Marellelle teatteriaition tarvitsematta sitä maksaa. Se kävi jonkinlaisesta korvauksesta.