— Mitä nyt? Mitä tämä merkitsee, sano!
Hän näytti vallan mielipuolelta vastatessaan änkyttäen:
— Se merkitsee, että ... että ... minulla on lapsi, jonka äiti on juuri kuollut...
Samassa antoi hän parkuvan pienokaisen Bertan tottumattomiin käsiin.
Sanaakaan virkkamatta otti tämä lapsen syliinsä, suuteli sitä ja painoi sitä rintaansa vastaan. Sen jälkeen loi hän kyyneleiset silmänsä puolisoonsa sanoen:
— Sanoitko, että tämän äiti on kuollut?
Jacques vastasi:
— Äsken juuri ... minun syliini hän kuoli... Minä tein eron hänestä viime kesänä .. tästä en minä tiennyt mitään. Lääkäri kutsui minut hänen luoksensa...
— Mutta tämän pienokaisen me kasvatamme yhdessä, kuiskasi Bertta.