Paastottuansa muutamia vuosia tunsi pyhimys ikävystyvänsä tähän asiaintilaan ja alkoi miettiä sopimuksen aikaansaamista saatanan kanssa. Mutta se ei ollut niinkään helppo tehtävä, sillä saatana aikoi pitää viljasatonsa.
Pyhä Mikael mietti asiaa kuusi kuukautta. Sitten lähti hän eräänä aamupäivänä vaeltamaan manteretta kohti. Paholainen oli juuri syömässä velliänsä asuntonsa ovella, kun äkkäsi pyhimyksen. Heti paikalla riensi hän tätä vastaan, suuteli hänen hihansuutansa, pyysi häntä sisään ja tarjosi hänelle virvoituksia.
Juotuansa pienen kulhon maitoa sanoi pyhä Mikael:
— Minä tulin tänne esittääkseni sinulle edullisen ehdotuksen.
Vilpittömästi ja mitään kavaluutta epäilemättä vastasi piru:
— Käy laatuun, kunhan...
— Sinä luovuttaisit minulle kaikki viljamaasi.
Levotonna alotti piru:
— Mutta....
Pyhimys keskeytti hänet: