Kun tämä oli toimitettu, kantoi aviopari alas ensin laatikot ja sitten itse lipaston. Kauvan miettivät he, ennen kuin sopivat siitä, missä se parhaimmalta näyttäisi. Vihdoin tuli päätökseksi, että se oli asetettava makuukamariin, akkunain väliin, vuodetta vastapäätä.
Ja kun lipasto oli siirretty määrättyyn paikkaansa alkoi rva Caravan latoa laatikkoihin omia liinavaatteitansa. "Kuulakello" sai sijansa salin uunin reunalla. Yhdessä tarkastivat he sitten, miltä se nyt siinä näytti. Molemmat olivat varsin tyytyväisiä tarkastuksensa tulokseen.
"Se näyttää erittäin sievältä!" sanoi rouva.
"Erittäin sievältä!" toisti herra.
Nyt menivät he jälleen levolle. Rouva sammutti kynttilän ja pian nukkuivat kaikki sekä ylä- että alakerran asukkaat.
Oli jo täysi päivä, kun hra Caravan havahtui ja avasi silmänsä. Alussa oli hän vallan pyörällä päästänsä, niin että hänen täytyi ponnistaa ajatuskykyänsä muutamien minuuttien aikana, ennenkuin muisti mitä oli tapahtunut. Samassa tunsi hän sysäyksen rinnan kohdalla, jolloin hän hypähti ylös sängystä ja tunsi olevansa melkein itkemäisillänsä.
Hän meni nopeasti yläkertaan, missä Rosalie yhä nukkui tuonoisessa asennossaan eikä nähtävästi ollut herännytkään koko yönä. Hän käski tytön mennä tavallisiin aamutoimiinsa ja sytytti uudet kynttilät yöpöydälle, kun entiset olivat ehtineet palaa loppuun. Sitten katseli hän äitiänsä, vaipuen syviin mietteisiin, jos näin tahdomme nimittää sitä helppohintaista uskonnollis-filosoofista rihkamaa, jolla älyltänsä keskinkertaiset ihmiset tavallisesti kuolemaa ajattelevat.
Mutta samassa kuuli hän vaimonsa kutsuvan häntä ja kiiruhti jälleen alakertaan. Rva Caravan oli tehnyt luettelon kaikesta, mitä hänen sinä aamupäivänä piti toimittaa ja ojensi sen miehellensä.
Kovin pelästyneenä luki tämä luettelon läpi.
1. On ilmoitettava kuolemantapaus viranomaisille Neuillyssä.